Suomen nauhoituslait: yhden osapuolen suostumus, NCII ja tekoälysäännöt (2026)

Suomen nauhoituslait: yhden osapuolen suostumus, NCII ja tekoälysäännöt (2026)

Suomessa noudatetaan yhden osapuolen suostumuksen periaatetta yksityisten keskustelujen nauhoittamisessa. Jos olet itse osallisena keskustelussa, voit laillisesti nauhoittaa sen ilmoittamatta asiasta muille osapuolille. Suomen laki ei kriminalisoi omien viestintöjesi nauhoittamista, ja Suomen perustuslaki suojaa tätä oikeutta 12 §:ssä, joka takaa sananvapauden.

Tämä opas kattaa kaikki Suomen nauhoitus- ja valvontalainsäädännön osa-alueet, mukaan lukien rikoslain (Rikoslaki) keskeiset säännökset, Suomen tietosuojavaltuutetun (Tietosuojavaltuutettu) valvomat GDPR-velvoitteet, vuoden 2023 uudistuksen suostumuksettomasta intiimikuvien levittämisestä, EU:n tekoälyasetuksen deepfake-ilmoitusvelvollisuudet, jotka tulevat voimaan vuonna 2026, työpaikkavalvonnan rajoitukset sekä rikosoikeudelliset seuraamukset.

Pikavastaus: Onko Suomi yhden vai kahden osapuolen suostumuksen maa?

Suomi on yhden osapuolen suostumuksen maa. Yksityisen keskustelun, puhelun tai videopuhelun osapuoli voi nauhoittaa keskustelun ilmoittamatta siitä muille osapuolille tai pyytämättä heidän suostumustaan. Suomen tietosuojavaltuutettu on vahvistanut: "Kansalaisilla on oikeus nauhoittaa puheluita, joissa he ovat soittajana tai vastaanottajana." Tämä oikeus juontuu Suomen perustuslain (731/1999) 12 §:stä, joka takaa jokaiselle sananvapauden, mukaan lukien oikeuden vastaanottaa ja levittää tietoa.

Nauhoittaminen muuttuu rikolliseksi vasta silloin, kun sen tekee ulkopuolinen henkilö. Rikoslain 24 luvun 5 § kohdistuu ulkopuolisten harjoittamaan salakuunteluun eli teknisen laitteen käyttöön sellaisten keskustelujen salaa kuuntelemiseksi tai nauhoittamiseksi, joissa he eivät ole osallisina. Säännös suojaa kolmansien osapuolten harjoittamalta valvonnalta, ei osapuolen omaa päätöstä tallentaa omaa viestintäänsä.

Ero osapuolen tekemän nauhoituksen (laillinen) ja ulkopuolisen harjoittaman salakuuntelun (rikollinen) välillä muodostaa Suomen nauhoituslainsäädännön perustan. Kaikki muu tässä oppaassa, kuten GDPR-velvoitteet, työpaikkasäännöt ja kuvapohjaista väärinkäyttöä sekä tekoälyllä tuotettua sisältöä koskevat uudemmat säännökset, rakentuu tämän perusperiaatteen päälle.

Katsaus Suomen nauhoituslainsäädäntöön

Suomessa keskustelujen, puhelujen ja videokuvan nauhoittamista säätelee monikerroksinen oikeudellinen kehys. Useat säädökset toimivat yhdessä määrittäessään, mikä on sallittua ja mikä muuttuu rikolliseksi toiminnaksi.

Äänitallennusta koskevat keskeiset rikosoikeudelliset säännökset sisältyvät Suomen rikoslain (Rikoslaki 39/1889, muutoksineen) 24 lukuun. Tämä luku käsittelee yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista. Luvun 24 5 § määrittelee nimenomaisesti salakuuntelurikoksen, kun taas 6 § käsittelee salakatselua.

Sähköisen viestinnän osalta laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), joka tunnetaan yleisesti tietoyhteiskuntakaarena, tarjoaa lisäsuojaa Suomen verkoissa välitettävän televiestinnän luottamuksellisuudelle.

Yleinen tietosuoja-asetus (GDPR), sellaisena kuin sitä sovelletaan Suomessa kansallisen tietosuojalain (Tietosuojalaki 1050/2018) kautta, säätelee kaikkiin tallenteisiin sisältyvien henkilötietojen käsittelyä. Suomen tietosuojavaltuutettu (Tietosuojavaltuutettu) toimii valvontaviranomaisena, joka valvoo GDPR:n noudattamista.

Suomi on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli. Suomalaiset tuomioistuimet viittaavat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan (oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen) ratkaistessaan nauhoituksia ja yksityisyyttä koskevia asioita.

Tähän kehykseen tehtyjä viimeaikaisia lisäyksiä ovat vuoden 2023 seksuaalirikoslainsäädännön uudistus (laki 723/2022), joka teki seksuaalisen kuvan suostumuksettomasta levittämisestä oman rikoksensa 20 luvussa, sekä EU:n tekoälyasetus (asetus (EU) 2024/1689), jonka deepfake-läpinäkyvyysvelvoitteet tulevat sovellettaviksi Suomessa 2.8.2026 alkaen.

Perustuslaillinen perusta: 10 § ja 12 §

Suomen perustuslaki (731/1999) muodostaa perustan nauhoitusoikeuksille ja yksityisyyden suojalle.

10 §: Oikeus yksityisyyteen

Perustuslain 10 § takaa jokaisen yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan suojan. Sen mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Kuitenkin 10 § sallii eduskunnan säätää lailla viestinnän salaisuuden rajoituksista, kun se on välttämätöntä yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten selvittämiseksi, oikeudenkäynnissä, turvatarkastuksessa sekä laillisen vapaudenmenetyksen aikana.

Tämä perustuslain säännös luo vahvan yksityisyyden suojan perustason, mutta sallii samalla lainsäädännössä tarkasti määritellyt poikkeukset.

12 §: Sananvapaus

12 § takaa jokaiselle sananvapauden, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Suomalaisen oikeustulkinnan mukaan 12 § suojaa henkilön oikeutta nauhoittaa omia keskustelujaan. Koska rikoslaki ei kriminalisoi osapuolen tekemää nauhoitusta ja perustuslaki nimenomaisesti suojaa oikeutta viestiä ja vastaanottaa tietoa, keskustelun nauhoittaminen silloin, kun olet itse siinä osallisena, on Suomessa perustuslain suojaama toiminta.

Rikoslain 24 luku: yksityisyysrikokset

Rikoslain 24 luvun otsikko on "Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta". Tämä luku sisältää nauhoittamisen kannalta keskeiset rikossäännökset.

5 §: Salakuuntelu

5 § määrittelee salakuuntelun teknisen laitteen käyttönä keskustelun, puheen tai muun yksityisen äänen luvattomaan kuunteluun tai tallentamiseen. Rikos koskee vain keskusteluja, jotka käydään kotirauhan suojaamassa paikassa tai muualla, jossa puhujalla on perusteltu syy odottaa yksityisyyttä.

Ratkaisevaa on, että 5 § kohdistuu ulkopuolisiin. Henkilö, joka on itse osallisena keskustelussa ja käyttää laitetta sen tallentamiseen, ei syyllisty salakuunteluun. Säännös suojaa ulkopuolisten harjoittamalta salaiselta valvonnalta, ei osapuolen päätöstä tallentaa omaa viestintäänsä.

Myös salakuuntelun yritys on rangaistava Suomen lain mukaan.

Rangaistus: sakko tai enintään yksi vuosi vankeutta.

6 §: Salakatselu

6 § käsittelee salakatselua, joka tarkoittaa teknisen laitteen käyttöä henkilön tarkkailuun tai kuvaamiseen kotirauhan suojaamassa paikassa, kuten kodissa, hotellihuoneessa tai teltassa, taikka kylpyhuoneessa, pukuhuoneessa tai muussa yksityisessä tilassa.

Salakatselu kattaa esimerkiksi piilokameran asentamisen jonkun asuntoon, kuvaamisen ikkunan läpi yksityisasuntoon tai valvontalaitteiden asentamisen vessaan.

Myös salakatselun yritys on rangaistava.

Rangaistus: sakko tai enintään yksi vuosi vankeutta.

7 §: Valmistelu salakuuntelua tai salakatselua varten

7 § kriminalisoi laitteen sijoittamisen salakuuntelun tai salakatselun tekemistä varten. Tämä tarkoittaa, että piilomikrofonin tai -kameran asentaminen tarkoituksena tallentaa salaa on itsessään rangaistava teko, vaikka varsinaista tallennusta ei olisi vielä tapahtunut.

Rangaistus: sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

8 §: Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen

8 § tekee rikokseksi toisen yksityiselämää koskevan tiedon levittämisen tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Tämä säännös on nauhoittamisen kannalta suoraan merkityksellinen, sillä laillisesti tehdyn tallenteen jakaminen voi muuttua rikolliseksi, jos sisältö paljastaa yksityisasioita ja julkistaminen aiheuttaa vahinkoa.

Vaikka olisit laillisesti nauhoittanut keskustelun osapuolena, tallenteen julkaiseminen tai levittäminen tavalla, joka loukkaa toisen yksityisyyttä, voi täyttää 8 §:n mukaisen rikoksen tunnusmerkistön.

Syyttäjä ei yleensä voi nostaa syytettä 8 §:n nojalla, ellei asianomistaja ole tehnyt syyttämispyyntöä. Poikkeus on olemassa silloin, kun valtakunnansyyttäjä katsoo syytteen nostamisen olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaista.

Rangaistus: sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

8 a §: Törkeä levittäminen

Kun yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen aiheuttaa erityisen suurta kärsimystä tai vahinkoa, teko luokitellaan törkeäksi 8 a §:n nojalla.

Rangaistus: sakko tai enintään kolme vuotta vankeutta.

Rikoslain 38 luku: viestintärikokset

Rikoslain 38 luku käsittelee tieto- ja viestintärikoksia. Nämä säännökset suojaavat sähköisen viestinnän salaisuutta ja ovat merkityksellisiä puhelinkuuntelun ja viestin salaa avaamisen kannalta.

3 §: Viestintäsalaisuuden loukkaus

3 § kieltää toiselle osoitetun suljetun viestin luvattoman avaamisen, tunkeutumisen ulkopuolisilta suojatun sähköisen viestin sisällön hankkimiseksi sekä tiedon hankkimisen puhelun tai sähköisen viestin sisällöstä, joka ei ole osoitettu itselle.

Säännös kohdistuu sekä perinteiseen puhelinkuunteluun että nykyaikaisiin sähköisen sieppauksen muotoihin. Toisen puhelinlinjan kuuntelu, sähköpostien siepaminen tai ohjelmiston käyttäminen viestisovellusten seuraamiseen kuuluvat kaikki tämän pykälän piiriin.

Rangaistus: sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

4 §: Törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus

4 §:ää sovelletaan, kun siepatun viestin sisältö on erityisen luottamuksellinen tai teko merkitsee vakavaa yksityisyyden suojan loukkausta. Jos loukkaus on kokonaisuutena arvioiden törkeä, sovelletaan ankarampaa rangaistusasteikkoa.

Rangaistus: enintään kolme vuotta vankeutta.

GDPR ja Suomen tietosuojavaltuutettu

Keskustelun nauhoittaminen kerää henkilötietoja, sillä henkilön ääni katsotaan GDPR:n mukaan henkilötiedoksi. Tämä tarkoittaa, että vaikka nauhoitus olisikin rikosoikeudellisesti laillinen (koska olet osapuoli), sinun on silti noudatettava GDPR:n vaatimuksia, jos nauhoitus ei jää puhtaasti henkilökohtaisen tai kotitalouskäytön piiriin.

Nauhoituksen oikeusperuste GDPR:n mukaan

GDPR:n 6 artiklan 1 kohta edellyttää pätevää oikeusperustetta ennen henkilötietojen käsittelyä. Keskustelujen nauhoittamisessa yleisimmät perusteet ovat:

Suostumus (6 artiklan 1 kohdan a alakohta): rekisteröity on antanut selkeän, tietoisen ja nimenomaisen suostumuksen nauhoitukseen. GDPR:n mukaan suostumuksen on oltava vapaaehtoinen, ja henkilön on voitava peruuttaa se milloin tahansa.

Oikeutettu etu (6 artiklan 1 kohdan f alakohta): nauhoitus palvelee rekisterinpitäjän oikeutettua etua (kuten laadunvarmistusta tai riitojen ratkaisua), edellyttäen ettei tämä etu syrjäytä rekisteröidyn perusoikeuksia ja vapauksia. Dokumentoitu intressivertailu on tehtävä.

Lakisääteinen velvoite (6 artiklan 1 kohdan c alakohta): tietyillä säännellyillä toimialoilla (kuten finanssialalla) voi olla lakisääteinen velvollisuus tallentaa viestintää compliance-tarkoituksia varten.

Avoimuusvelvoitteet

Suomen tietosuojavaltuutettu on todennut selvästi, että keskustelukumppanille on aina ilmoitettava henkilötietojen keräämisestä, mukaan lukien puhelun tallentaminen. Rekisterinpitäjän on ilmoitettava keskustelukumppanille tallennuksesta puhelun alussa.

Pelkkä maininta verkkosivustolla ei riitä. Tiedon on tavoitettava nauhoitettava henkilö ennen tallennuksen alkamista. Tämä on Suomen tietosuojaviranomaisen tiukka vaatimus, joka menee pidemmälle kuin monet organisaatiot olettavat.

Salaa ilman minkäänlaista ilmoitusta tehdyt tallenteet eivät täytä GDPR:n vaatimuksia, vaikka ne olisivatkin rikosoikeudellisesti laillisia. Rikoslaki sallii osapuolen tekemän nauhoituksen ilman ilmoitusta, mutta tietosuojalainsäädäntö edellyttää avoimuutta tietojenkäsittelystä.

Rekisteröidyn oikeudet

GDPR:n mukaan rekisterinpitäjän on toimitettava jäljennös tallennetusta puhelusta, jos rekisteröity sitä 15 artiklan nojalla pyytää. Rekisteröidyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ketä tahansa henkilöä, jonka puhetta organisaatio on tallentanut.

Suomen tietosuojaviranomainen on nimenomaisesti linjannut, että organisaatioiden on toimitettava varsinaiset tallenteet, ei kirjallisia yhteenvetoja. Syyskuussa 2023 seuraamuskollegio määräsi 23 000 euron sakon Suomen Yritysrekisterille, koska yhtiö toimitti järjestelmällisesti kirjallisia yhteenvetoja myyntipuheluista varsinaisten tallenteiden sijaan vastauksena 15 artiklan mukaisiin tietopyyntöihin. Seuraamuskollegio katsoi rikkomukset tahallisiksi ja laajamittaisiksi ja totesi, että "yhtiön toimittamaa yhteenvetoa ei voida pitää yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämänä alkuperäisen puhelun sisältöä vastaavana jäljennöksenä".

Suomen tietosuojaviranomainen on myös korostanut, että rekisteröidyillä on oikeus pyytää tallennettujen tietojensa poistamista 17 artiklan (oikeus tulla unohdetuksi) nojalla, mikäli mikään ensisijainen oikeusperuste ei edellytä tietojen säilyttämistä.

Suomen tietosuojaviranomaisen valvontatoimet

Tietosuojavaltuutettu on ylläpitänyt aktiivista valvontaa. Vuoden 2024 loppuun mennessä seuraamuskollegio oli määrännyt yhteensä 21 hallinnollista seuraamusmaksua, joiden yhteissumma oli 3 503 400 euroa. Pelkästään vuonna 2024 toimisto määräsi 3 hallinnollista seuraamusmaksua, antoi 18 huomautusta, 9 määräystä saattaa käsittely vaatimusten mukaiseksi ja 42 määräystä ilmoittaa tietoturvaloukkauksesta.

Merkittävä aikaisempi valvontatoimi kohdistui Taksi Helsinki Oy:hyn (72 000 euron sakko, 2020), jossa seuraamuskollegio katsoi, että taksien äänitallennus rikkoi GDPR:n tietojen minimoinnin periaatetta ja että yhtiöltä puuttui riittävä avoimuus ajoneuvojensa valvontakäytännöistä.

GDPR:n hallinnolliset seuraamusmaksut voivat vakavimmissa rikkomuksissa nousta jopa 20 miljoonaan euroon tai 4 prosenttiin vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Suomessa puheluita tallentavien organisaatioiden on suhtauduttava vaatimustenmukaisuuteen vakavasti.

Puhelut: nauhoitusoikeudet ja -velvoitteet

Suomen laki soveltaa samaa yhden osapuolen suostumuksen perusperiaatetta puheluihin. Tässä osiossa käsitellään yksityishenkilöiden ja yritysten käytännön velvoitteita.

Yksityishenkilöiden oikeudet

Suomen tietosuojavaltuutettu on nimenomaisesti todennut, että kansalaisilla on oikeus nauhoittaa puheluita, joissa he ovat soittajana tai vastaanottajana. Suomen perustuslaki suojaa oikeutta nauhoittaa omaa viestintäänsä, eikä puhelujen nauhoittamista ole kriminalisoitu rikoslaissa.

Videopuhelujen ja VoIP-puhelujen nauhoittaminen noudattaa samaa periaatetta: jos olet itse osapuolena, sovelletaan yhden osapuolen suostumuksen sääntöä.

Yritysten puhelutallennus

Kun yritykset tallentavat asiakaspuheluita, GDPR edellyttää ennakkoilmoitusta ennen tallennuksen alkamista. Yleinen käytäntö toistaa viesti, kuten "Tämä puhelu saatetaan tallentaa laadunvarmistusta ja koulutusta varten", täyttää sekä GDPR:n avoimuusvelvoitteet että luo perustan lailliselle käsittelylle. Tietosuojaviranomainen on kuitenkin todennut selvästi, että yritysten on myös oltava valmiita:

• toimittamaan varsinaiset tallenteet (ei yhteenvetoja) vastauksena rekisteröidyn tietopyyntöihin
• poistamaan tallenteet pätevien poistopyyntöjen johdosta, jos mikään lakisääteinen säilytysvelvoite ei estä sitä
• rajoittamaan säilytysajan siihen, mikä on tarpeen ilmoitetun käyttötarkoituksen kannalta

Kasvokkain käytävän keskustelun nauhoittaminen

Kasvokkain käytävän keskustelun nauhoittaminen noudattaa samaa yhden osapuolen suostumuksen periaatetta. Jos olet paikalla ja osallisena, voit nauhoittaa. Ratkaiseva tekijä on tosiasiallinen osallisuus. Et voi asettaa piilotettua tallennuslaitetta huoneeseen ja poistua paikalta, sillä muuttuisit tällöin ulkopuoliseksi niiden keskustelun osien osalta, jotka käydään poissa ollessasi.

Rikoslain 24 luvun 5 §:n salakuuntelusäännös koskee nimenomaan kotirauhan suojaamia paikkoja ja paikkoja, joissa puhujilla on perusteltu syy odottaa yksityisyyttä. Yksityinen olohuone, hotellihuone tai suljettu toimisto, jossa käydään luottamuksellinen kokous, ovat kaikki paikkoja, joissa salakuuntelusäännökset suojaavat ulkopuolisen tekemältä nauhoitukselta.

Poliisin ja viranomaisten kuvaaminen

Suomen kansalaisilla on oikeus nauhoittaa ja kuvata poliiseja ja muita viranomaisia heidän hoitaessaan tehtäviään julkisilla paikoilla. Tämä oikeus perustuu Suomen perustuslain 12 §:ään, joka takaa sananvapauden sekä oikeuden vastaanottaa ja levittää tietoa.

Suomen laissa ei ole erityistä säännöstä, joka kieltäisi poliisin kuvaamisen julkisella paikalla. Samat yleiset julkisen kuvaamisen säännöt pätevät: voit kuvata sitä, mikä on nähtävissä julkiselta alueelta, kunhan et häiritse poliisin toimintaa tai mene kielletylle alueelle.

Vartalokamerat

Suomen poliisi otti vartalokamerat käyttöön kaikilla virkamiehillä valtakunnallisesti keväällä 2021. Poliisihallitus julkaisi ohjeet niiden käytöstä. Laitteita käytetään näkyvästi, ja kuvattavalle henkilölle ilmoitetaan tallennuksesta mahdollisuuksien mukaan. Poliisin tehtävien kannalta asianmukainen ja tarpeellinen tallennettu tieto säilytetään; muuta kuvamateriaalia ei tallenneta poliisin rekistereihin.

GDPR:n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla yksityishenkilöt voivat pyytää tietoja poliisin kuvamateriaalista, jossa he itse esiintyvät. Poliisin tietojenkäsittelyohjeistuksen mukaan yksityishenkilöillä ei kuitenkaan ole yleistä oikeutta saada poliisin käyttölokeja, sillä lokitiedot eivät koske pyynnön esittäjää henkilökohtaisesti.

Kuvaamisen rajat

Vaikka poliisin kuvaaminen julkisella paikalla on laillista, seuraava toiminta on kiellettyä riippumatta siitä, onko poliisi paikalla:

• kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa ilman asukkaan lupaa
• kuvamateriaalin julkaiseminen tavalla, joka loukkaa henkilön yksityisyyttä rikoslain 24 luvun 8 §:n nojalla (mukaan lukien sellaisten henkilöiden kuvamateriaali, jotka eivät ole julkisuuden henkilöitä)
• tallenteiden käyttäminen häirintään, uhkailuun tai kunnianloukkaukseen

Työpaikkatallennus ja -valvonta Suomessa

Työpaikalla tapahtuvaa tallentamista Suomessa säätelee laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Tämä on yksi Euroopan yksityiskohtaisimmista työelämän yksityisyyttä koskevista säädöksistä.

Kameravalvontasäännöt

Työnantaja saa harjoittaa kameravalvontaa työpaikalla vain kolmea erityistä tarkoitusta varten: työntekijöiden ja muiden tiloissa olevien henkilöiden turvallisuuden varmistamiseksi, omaisuuden suojaamiseksi ja tuotantoprosessien asianmukaisen toiminnan valvomiseksi.

Tärkeitä rajoituksia sovelletaan. Kameravalvontaa ei saa käyttää tietyn työntekijän tai tiettyjen työntekijöiden tarkkailuun. Työnantaja ei voi kohdistaa työntekijöitä kamerapohjaiseen suoritusvalvontaan. Kamerat ovat myös kiellettyjä käymälöissä, pukuhuoneissa, henkilöstötiloissa ja työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuissa työtiloissa.

Avoimuusvaatimukset

Ennen kameravalvonnan käyttöönottoa työnantajan on käsiteltävä asiaa työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa yhteistoimintamenettelyssä. Työnantajan on annettava selkeät tiedot valvonnan tarkoituksista, sijainneista ja menetelmistä.

Kameravalvonnan on oltava mahdollisimman avointa ja rajoituttava siihen, mikä on tarpeen sen ilmoitetun tarkoituksen saavuttamiseksi. Kylttien tai ilmoitusten on kerrottava työntekijöille ja vierailijoille kameroiden olemassaolosta.

Valvontatallenteiden käyttö

Valvontatallenteita saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten valvonta on toteutettu. Rajoitettuja poikkeuksia on kuitenkin olemassa. Tallenteita voidaan käyttää työsuhteen päättämisperusteiden osoittamiseen tai työpaikalla tapahtuvan häirinnän, väärinkäytöksen tai epäasiallisen käytöksen tunnistamiseen ja todistamiseen.

Äänitallennus työpaikalla

Äänitallennus suomalaisella työpaikalla noudattaa yleisiä yhden osapuolen suostumuksen sääntöjä. Työntekijä, joka osallistuu kokoukseen tai keskusteluun kollegan tai esimiehen kanssa, voi rikosoikeudellisesti tallentaa sen ilman ilmoitusta.

GDPR-velvoitteet koskevat kuitenkin ammatillista asiayhteyttä. Nauhoitus harvoin kuuluu "henkilökohtaisen tai kotitalouskäytön" poikkeuksen piiriin. Taksi Helsingin valvontatoimi (72 000 euroa, 2020) osoittaa, että työntekijöiden tai asiakkaiden äänitallennus ilman riittävää oikeusperustetta ja avoimuutta voi johtaa merkittäviin sakkoihin jopa suhteellisen rajoitetuissa valvontajärjestelmissä.

Työnantajan valvonnan rajoitukset

Laki yksityisyyden suojasta työelämässä rajoittaa työnantajan pääsyä työntekijän henkilötietoihin. Työnantaja saa käsitellä vain sellaisia henkilötietoja, jotka ovat välittömästi tarpeen työsuhteen kannalta. Tästä välttämättömyysvaatimuksesta ei voida poiketa edes työntekijän suostumuksella.

Työsuojeluviranomaiset valvovat tämän lain noudattamista yhdessä tietosuojavaltuutetun kanssa.

Kuvaaminen julkisilla paikoilla

Suomessa valokuvaaminen ja kuvaaminen julkisilla paikoilla on sallittua, mutta tätä oikeutta punnitaan suhteessa yksityisyyden suojaan.

Yleinen oikeus valokuvata

Sinulla on oikeus kuvata ja valokuvata julkisilla paikoilla Suomessa, mukaan lukien kadut, tiet, torit, aukiot, ostoskeskukset, rautatieasemat ja lentokenttien ulkopuoliset alueet. Suomessa ei useimmissa tilanteissa vaadita kuvauslupaa julkisille alueille.

Perustuslain 12 §:n sananvapaustakuu tukee oikeutta kuvata julkisella paikalla. Kunhan kuvaustoimintasi ei merkittävästi häiritse liikennettä tai liiketoimintaa, se on sallittua.

Yksityisyyteen liittyvät rajoitukset

Kuvaaminen muuttuu ongelmalliseksi yksityisissä tiloissa. Suomen laki suojaa kotirauhaa, joka kattaa kodit, vapaa-ajan asunnot, asuinrakennusten yhteiset tilat, hotellihuoneet, teltat, asuntolaivat, yksityiset pihat ja vastaavat tilat. Kuvaaminen näissä paikoissa ilman asukkaan lupaa voi rikkoa rikoslain 24 lukua.

Henkilöstä otettua valokuvaa tai tallennetta ei saa julkaista tavalla, joka loukkaa hänen kunniaansa tai yksityisyyttään. Henkilön kuvan käyttäminen mainostarkoituksiin ilman suostumusta on myös kiellettyä.

Alaikäisten kuvaaminen

Suomen laki suhtautuu alaikäisten kuvaamiseen erityisen varovaisesti. Lasten valokuvaaminen ilman heidän huoltajiensa lupaa voi aiheuttaa oikeudellisia ongelmia jopa julkisilla paikoilla, joissa kuvaaminen on yleensä sallittua.

Julkisuuden henkilöt

Julkisuuden henkilöitä, kuten poliitikkoja ja julkkiksia, saa valokuvata julkisissa tilanteissa ei-kaupallisiin uutis- ja tiedotustarkoituksiin ilman ennakkosuostumusta. Kenen tahansa kuvan kaupallinen käyttö vaatii kuitenkin luvan.

Viranomaisten suorittama tallennus ja puhelinkuuntelu

Suomen lainvalvontaviranomaisilla on pakkokeinolain (806/2011) nojalla erityiset valtuudet televiestinnän kuunteluun ja valvontaan.

Televiestinnän kuuntelu

Poliisi voi kuunnella puheluita ja sähköistä viestintää tutkiessaan tiettyjä vakavia rikoksia. Televiestinnän kuuntelu edellyttää tuomioistuimen lupaa, ja se voidaan sallia vain silloin, kun sen voidaan olettaa olevan erityisen tärkeä rikoksen selvittämisen kannalta. Tämä edustaa korotettua kynnystä pakkokeinojen yleisiin edellytyksiin verrattuna.

Perustuslailliset takeet

Perustuslain 10 §:n takaama viestinnän luottamuksellisuus tarkoittaa, että lainvalvonnan harjoittama puhelinkuuntelu on sallittua vain laissa tarkasti määriteltyjen rajojen puitteissa. Viranomaisen luvaton valvonta voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tietoyhteiskuntakaari

Laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014) laajentaa viestinnän luottamuksellisuuden suojaamisvelvoitteen perinteisistä teleyrityksistä kaikkiin sähköisen viestinnän palvelujen välittäjiin. Tämä kattaa puhelut, sähköpostit, tekstiviestit, multimediaviestit, ääniviestit, pikaviestit ja verkkoviestit.

Viestintäpalvelujen tarjoajat saavat käsitellä viestejä ja välitystietoja vain siinä laajuudessa kuin on tarpeen viestinnän välittämiseksi, sovitun palvelun toteuttamiseksi ja tietoturvan varmistamiseksi lain edellyttämällä tavalla. Kyberturvallisuuskeskus (NCSC-FI) valvoo tämän noudattamista.

Tirkistely ja suostumuksettomat intiimikuvat (NCII)

Suomi vahvisti kuvapohjaista väärinkäyttöä koskevaa oikeudellista kehystään kattavalla seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksella, joka tuli voimaan 1.1.2023 (laki 723/2022).

Seksuaalisen kuvan suostumukseton levittäminen

Rikoslain 20 luku kriminalisoi nykyisin nimenomaisesti seksuaalisen kuvan suostumuksettoman levittämisen. Säännös kattaa minkä tahansa kuvan, videon tai muun visuaalisen tallenteen, joka näytetään tai levitetään tavalla, joka olennaisesti loukkaa toisen oikeutta seksuaaliseen itsemääräämiseen.

Tässä rikoksessa on kolme erityisen tärkeää piirrettä:

Ensinnäkin teko on rikos riippumatta siitä, otettiinko kuva alun perin kuvatun henkilön suostumuksella. Henkilö, joka suostui yksityisen valokuvan ottamiseen, ei tällä suostumuksellaan hyväksy kuvan jakamista kolmansille osapuolille.

Toiseksi rikoksen kynnys on matala: jo yhden kuvan näyttäminen tai yhden kuvatiedoston jakaminen yhdelle toiselle henkilölle voi riittää täyttämään rikoksen tunnusmerkistön.

Kolmanneksi laki kattaa kaikki visuaaliset mediamuodot: valokuvat, videotallenteet ja muut visuaaliset formaatit.

Rangaistus: sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Suomi on allekirjoittanut yhdessä Australian, Kanadan, Ranskan, Islannin, Ruotsin ja useiden muiden hallitusten kanssa kansainvälisiä julkilausumia NCII-väärinkäytösten ehkäisemisestä ja niihin puuttumisesta, mikä kuvastaa sitä vakavuutta, jolla Suomen päättäjät suhtautuvat tähän kysymykseen.

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä kuvaavan materiaalin levittäminen

Rikoslain 17 luvun 18 § käsittelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä kuvaavan materiaalin levittämistä. 18 a § käsittelee sen törkeää tekomuotoa, jota sovelletaan silloin, kun lapsi on erityisen nuori, kuva kuvaa vakavaa väkivaltaa tai nöyryyttävää kohtelua, teko tehdään järjestelmällisesti tai se toteutetaan järjestäytyneen rikollisryhmän piirissä. Törkeästä levittämisestä seuraa huomattavasti ankarampi rangaistus.

Päällekkäisyys salakatselun kanssa

Kun tallentamista käytetään nimenomaan intiimin sisällön kaappaamiseen ilman suostumusta, rikoslain 24 luvun 6 § (salakatselu) voi tulla sovellettavaksi 20 luvun lisäksi. Henkilö, joka asettaa piilokameran pukuhuoneeseen, hotellihuoneeseen tai vastaavaan yksityiseen tilaan ja kaappaa seksuaalisia kuvia, voi joutua syytteeseen molempien säännösten nojalla.

Deepfake-sisältö ja EU:n tekoälyasetus

Suomi kuuluu kahden päällekkäisen EU-sääntelykehyksen piiriin, jotka koskevat suoraan tekoälyllä tuotettua video- ja äänisisältöä: EU:n tekoälyasetus ja EU:n digipalvelusäädös.

EU:n tekoälyasetuksen 50 artikla: deepfake-ilmoitusvelvollisuus (2.8.2026 alkaen)

EU:n tekoälyasetuksen (asetus (EU) 2024/1689) 50 artikla asettaa avoimuusvelvoitteen sellaisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajille, jotka tuottavat tai muokkaavat deepfake-sisällöksi luokiteltavaa kuva-, ääni- tai videosisältöä: heidän on ilmoitettava, että sisältö on keinotekoisesti tuotettu tai muokattu.

Tämä velvoite tulee sovellettavaksi 2.8.2026 alkaen. Se kattaa tekoälyllä tuotetut äänitallenteet, synteettisen videosisällön, äänen kloonauksen ja kasvojenvaihtoteknologian. Ilmoitusvelvollisuus on suppeampi, kun sisältö on osa "selvästi taiteellista, luovaa, satiirista, fiktiivistä tai vastaavaa teosta", mutta tällöinkin on ilmoitettava tuotetun sisällön olemassaolosta.

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2025 ensimmäisen luonnoksen tekoälyllä tuotetun sisällön avoimuutta koskevista käytännesäännöistä tarjotakseen käytännön ohjeita 50 artiklan noudattamiseen.

Suomen kansallinen tekoälyvalvontakehys

Suomen kansallinen täytäntöönpanolaki, laki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta (1377/2025), tuli voimaan 1.1.2026. Laki luo valvontarakenteen EU:n tekoälyasetuksen täytäntöönpanolle Suomessa:

• Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom) toimii kansallisena yhtenäisenä yhteyspisteenä EU:n tekoälyasetuksen koordinoinnissa
• valvonta on jaettu 15 toimialakohtaiselle viranomaiselle, joilla on jo aiempaa alan asiantuntemusta
• uusi seuraamuskollegio käsittelee yli 100 000 euron hallinnolliset seuraamusmaksut
• tietosuojavaltuutetulla säilyy toimivalta sellaisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka käsittelevät henkilötietoja

EU:n tekoälyasetuksen aiemmat yleiskäyttöisiä tekoälymalleja (GPAI) koskevat velvoitteet tulivat sovellettaviksi 2.8.2025, ennen kuin Suomi sai kansallisen täytäntöönpanonsa kokonaisuudessaan valmiiksi.

Digipalvelusäädös (DSA)

EU:n digipalvelusäädös (asetus (EU) 2022/2065) tuli sovellettavaksi kaikkiin alustoihin koko EU:ssa 17.2.2024 alkaen. Suomessa Traficom toimii digitaalisten palvelujen koordinaattorina. DSA asettaa verkkoalustoille velvoitteita:

• tarjota läpinäkyvät sisällönmoderointikäytännöt
• kertoa käyttäjille syyt sisällön poistamiseen ja antaa oikeus valittaa päätöksestä
• poistaa ilmoitettu laiton sisältö, mukaan lukien NCII-materiaali ja suostumuksettomat tallenteet

Vuonna 2024 Suomen viranomaiset saivat 78 DSA-valitusta. Suurin osa koski Facebookia, Instagramia ja TikTokia, ja ne liittyivät tyypillisesti tilien jäädyttämiseen tai selittämättömiin sisällön poistoihin. DSA:n velvoite poistaa laiton sisältö koskee myös suostumuksettomia tallenteita ja NCII-materiaalia, jota levitetään sääntelyn piiriin kuuluvien alustojen kautta.

Laittoman tallentamisen rikosoikeudelliset seuraamukset Suomessa

Suomi määrää rikosoikeudellisia seuraamuksia luvattomasta tallentamisesta ja valvonnasta. Ankaruus riippuu rikoksen luonteesta.

Syyteoikeuden edellytykset

Salakuuntelun, salakatselun ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen osalta syyttäjä ei yleensä voi nostaa syytettä, ellei asianomistaja ole tehnyt syyttämispyyntöä. Tämä tarkoittaa, että nämä rikokset ovat useimmiten asianomistajarikoksia.

Poikkeus on olemassa silloin, kun valtakunnansyyttäjä katsoo syytteen nostamisen olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaista.

Käytännön tuomitseminen

Käytännössä suomalaiset tuomioistuimet määräävät ensikertalaiselle salakuuntelu- tai salakatselurikoksesta yleensä sakkoja tai ehdollisia tuomioita. Varsinainen vankeusrangaistus on näissä rikoksissa harvinainen, ellei tekijällä ole aiempaa rikosrekisteriä tai olosuhteet ole erityisen vakavia.

Yritysten vaatimustenmukaisuus: puhelutallennus Suomessa

Suomessa toimivien yritysten, jotka tallentavat asiakas- tai työntekijäpuheluita, on huomioitava sekä rikoslaki että GDPR. Seuraavassa on käytännön vaatimustenmukaisuuskehys, joka perustuu Suomen tietosuojavaltuutetun ohjeistukseen.

Vaihe 1: määritä oikeusperuste

Valitse GDPR:n mukainen oikeusperuste puhelutallennuksellesi. Asiakaspalvelupuheluissa oikeutettua etua (6 artiklan 1 kohdan f alakohta) käytetään yleisesti laadunvarmistukseen ja koulutukseen. Finanssialalla lakisääteinen velvoite (6 artiklan 1 kohdan c alakohta) voi soveltua, jos sääntely edellyttää liiketapahtumien tallentamista.

Vaihe 2: anna selkeä ilmoitus puhelun alussa

Suomen tietosuojaviranomainen on nimenomaisesti linjannut, että asiakkaille on ilmoitettava ennen tallennuksen alkamista. Pelkkä maininta yrityksen verkkosivustolla ei riitä. Ilmoituksen on tavoitettava tallennettava henkilö ennen tallennuksen alkamista.

Toista äänitiedote, joka kertoo soittajalle, että puhelu tallennetaan, miksi se tallennetaan, mikä on tallennuksen oikeusperuste, miten tallennuksesta voi kieltäytyä tarvittaessa ja mistä löytää täydellinen tietosuojaseloste.

Vaihe 3: dokumentoi käsittely

Ylläpidä GDPR:n 30 artiklan mukaista käsittelytoimien selostetta, joka kattaa puhelutallennuksen. Toteuta 35 artiklan mukainen tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi, jos tallennus on järjestelmällistä ja laajamittaista.

Vaihe 4: kunnioita rekisteröidyn oikeuksia

Suomen tietosuojaviranomainen on vahvistanut, että tallennetuilla soittajilla on oikeus pyytää jäljennös tallenteistaan GDPR:n 15 artiklan nojalla. Suomen Yritysrekisterin valvontatoimi (23 000 euroa, syyskuu 2023) osoittaa, että kirjallisten yhteenvetojen toimittaminen varsinaisten tallenteiden sijaan on GDPR-rikkomus. Yritysten on oltava valmiita paikantamaan, poimimaan ja toimittamaan varsinaiset tallenteet yhden kuukauden määräajassa.

Vaihe 5: aseta säilytysrajat

Säilytä tallenteita vain niin kauan kuin on tarpeen ilmoitetun käyttötarkoituksen kannalta. Ota käyttöön ja noudata automaattisia poistoaikatauluja. Puhelutallenteiden rajoittamaton säilyttäminen rikkoo GDPR:n säilytyksen rajoittamisen periaatetta (5 artiklan 1 kohdan e alakohta).

Rajat ylittävät tallennuskysymykset

Kun tallenteeseen liittyy osapuolia eri maista, herää kysymyksiä siitä, minkä maan lakia sovelletaan ja voiko yhdessä maassa laillinen tallennus altistaa tallentajan vastuulle toisessa.

GDPR:n alueellinen soveltamisala

GDPR:ää sovelletaan alueen ulkopuolelle 3 artiklan nojalla. EU:n ulkopuolisen yrityksen, joka tallentaa puheluita Suomessa oleskelevien henkilöiden kanssa, on noudatettava GDPR:n avoimuus- ja oikeusperustevaatimuksia riippumatta siitä, missä yrityksen pääkonttori sijaitsee. Tietosuojavaltuutettu voi tutkia ja määrätä sakkoja EU:n ulkopuolisille rekisterinpitäjille, joiden käsittely vaikuttaa Suomessa asuviin henkilöihin.

Rajat ylittävät puhelut EU:n sisällä

Kun puhelu käydään eri EU-jäsenvaltioissa olevien osapuolten välillä, molempien maiden kansalliset nauhoitussuostumusjärjestelmät soveltuvat teknisesti toimintaan, mutta GDPR asettaa yhdenmukaiset avoimuusvelvoitteet koko EU:n alueella. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat rikosoikeudellisesti yhden osapuolen suostumuksen maita kansallisten rikoslakiensa nojalla (vaikkakin terminologia vaihtelee). Tämä tarkoittaa, että osapuolen tekemä nauhoitus suomalaisen soittajan ja saksalaisen vastaanottajan välisestä puhelusta ei ole ristiriidassa Saksan puhelinkuuntelulainsäädännön kanssa, joka niin ikään noudattaa yhden osapuolen suostumusta osapuolen tekemissä nauhoituksissa.

EU:n ulkopuoliset maat

Kun puheluun osallistuu osapuoli EU:n ulkopuolisesta maasta, jossa on tiukemmat suostumusvaatimukset, tarkastelu monimutkaistuu. Puhelu suomalaisen osapuolen ja sellaisen Yhdysvaltain osavaltion välillä, jossa vaaditaan kaikkien osapuolten suostumus (kuten Kalifornia), määräytyy suomalaisen osapuolen käyttäytymisen osalta Suomen lain mukaan. Monikansalliset yritykset omaksuvat kuitenkin tyypillisesti tiukimman sovellettavan standardin yrityskäytännökseen välttääkseen rajat ylittävän vastuuriskin.

EU:n sisäiset puhelut verrattuna EU:n ulkopuolisiin

EU:n GDPR-asetus määrittelee yhtenäisen kehyksen henkilötietojen käsittelylle koko ETA-alueella. ETA-alueella käsiteltävien äänitallenteiden osalta johtava valvontaviranomainen (määräytyy rekisterinpitäjän päätoimipaikan mukaan) on toimivaltainen rajat ylittävässä valvonnassa. Tietosuojavaltuutettu osallistuu Euroopan tietosuojaneuvoston (EDPB) valvontayhteistyöhön Suomessa asuvia koskevissa rajat ylittävissä tapauksissa.

Keskeiset erot naapurimaihin verrattuna

Ymmärtämällä, miten Suomi eroaa pohjoismaisista naapureistaan, matkustajat ja rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittavat yritykset voivat pysyä vaatimustenmukaisina.

Ruotsi noudattaa Suomen kaltaista yhden osapuolen suostumuksen mallia. Osapuoli voi nauhoittaa oman keskustelunsa ilmoittamatta siitä muille.

Norja noudattaa myös yhden osapuolen suostumusta. Norjan laki sallii osapuolen nauhoittaa keskusteluja, joihin hän itse osallistuu.

Tanska sallii yhden osapuolen suostumukseen perustuvan nauhoituksen. Keskustelun osapuoli voi nauhoittaa sen ilman toisen osapuolen tietoa.

Viro noudattaa yleisesti yhden osapuolen suostumusta, mutta sen GDPR-valvonta on tiukempaa tallenteiden säilyttämisen ja jakamisen osalta.

Venäjällä on monimutkaista, tilanteesta riippuvaa nauhoituslainsäädäntöä. Venäjää koskeva rajat ylittävä viestintä vaatii huolellista oikeudellista tarkastelua.

Suomen ja sen pohjoismaisten naapureiden välillä matkustaville nauhoituslait ovat pääosin yhtenäisiä. Kaikkia pohjoismaisia EU-jäsenvaltioita koskevat myös samat EU:n tekoälyasetuksen 50 artiklan deepfake-ilmoitusvelvoitteet 2.8.2026 alkaen. GDPR-valvonnan tiukkuus vaihtelee kansallisen tietosuojaviranomaisen mukaan, ja rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittavien yritysten tulisi noudattaa tiukinta sovellettavaa standardia.