Suomen kunnianloukkauslait: siviilioikeudellinen ja rikosoikeudellinen vastuu sekä puolustuskeinot

Suomessa kunnianloukkaus on sekä rikos että siviilioikeudellinen väärinteko. Rikoslain (Rikoslaki) 24 luku rankaisee kunnianloukkauksesta ja sen törkeästä muodosta 9 ja 10 §:n nojalla, kun taas vahingonkorvauslaki (Vahingonkorvauslaki) antaa loukatulle henkilölle oikeuden vaatia korvausta kunniaa loukkaavan rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Onko kunnianloukkaus Suomessa siviili- vai rikosasia, vai molempia?

Se on molempia. Kunnianloukkaus on ensisijaisesti rikos rikoslain (Rikoslaki) 24 luvun nojalla, jonka otsikko on Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta, ja keskeiset säännökset ovat 9 § (kunnianloukkaus) ja 10 § (törkeä kunnianloukkaus). Sama teko synnyttää myös siviilioikeudellisen vahingonkorvausvastuun vahingonkorvauslain (Vahingonkorvauslaki) nojalla, ja rikos- ja siviilioikeudelliset vaateet käsitellään tyypillisesti yhdessä siten, että asianomistaja liittää korvausvaateen rikossyytteeseen. Perustuslaillisena taustana on Suomen perustuslain (Perustuslaki) 12 §, joka takaa sananvapauden. 24 luku sisältää myös erilliset yksityisyysrikokset 8 ja 8 a §:ssä toisen yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä, mikä eroaa kunnianloukkauksesta siinä, että näitä säännöksiä voidaan soveltaa myös silloin, kun tieto on totta.

Mikä täyttää rikosoikeudellisen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön 24 luvun mukaan?

Suomen laki kattaa sekä väärät väitteet että loukkaukset. 9 §:n mukaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka muuten halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon. Perusmuotoinen rikos on rangaistavissa vain sakolla; mahdollisuus tuomita vankeutta tavallisesta kunnianloukkauksesta poistettiin vuoden 2014 uudistuksella (laki 879/2013), joka seurasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen esittämää kritiikkiä. 10 § kattaa törkeän tekomuodon: kun kunnianloukkaus aiheuttaa huomattavaa kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja on kokonaisuutena arvioiden törkeä, rangaistuksena on sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Myös väärän tiedon esittäminen kuolleesta henkilöstä voi olla kunnianloukkaus, jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä hänelle läheiselle henkilölle.

Huomio: 8 ja 8 a § rankaisevat toisen yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä, ja niitä voidaan soveltaa myös silloin, kun tieto pitää paikkansa. Näin ollen totuudenmukainenkin mutta yksityisyyttä loukkaava julkistaminen voi olla rikos, vaikka se ei täyttäisi 9 §:n mukaisen kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä.

Miten siviilioikeudellinen vastuu toimii?

Siviilioikeudellinen vahingonkorvausvaade kulkee rikosasian rinnalla. Vahingonkorvauslain nojalla korvausta voidaan tuomita muun muassa toisen kunniaa loukkaavan rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä, ja asianomistaja liittää tämän vaateen tyypillisesti rikossyytteeseen. Joukkoviestimissä esitettyjen lausumien osalta laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) ohjaa sisältöä koskevan vastuun vahingonkorvauslain kautta ja säätää julkaisijan ja lähettäjän vastuuseen korvauksesta. Kiinteää lakisääteistä ylärajaa ei ole, ja korvausten määrä riippuu lausuman vakavuudesta ja aiheutuneesta vahingosta. Koska korvausvaade yhdistetään yleensä syytteeseen, yhdessä oikeudenkäynnissä voidaan tuomita sekä rikosoikeudellinen rangaistus että korvaus.

Mitä puolustautumiskeinoja ja etuoikeuksia on käytettävissä?

Keskeiset suojakeinot ovat arvostelua ja yleistä etua koskevat poikkeukset. 9 §:n mukaan henkilön toimintaan politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa kohdistuva arvostelu ei ole kunnianloukkaus, ellei se selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, eikä yleisesti merkittävän asian käsittelemiseksi esitetty tieto ole kunnianloukkaus, ellei se sisältönsä ja muiden oikeudet huomioon ottaen selvästi ylitä hyväksyttäviä rajoja. Totuudella on merkitystä, mutta se ei aina ole täydellinen puolustus: 9 § rankaisee myös halventamisesta erillään väärien tosiasiaväitteiden esittämisestä, joten tarpeettoman loukkaava lausuma tai totuudenmukainen lausuma yksityiselämästä voi silti olla rangaistava. Suomalaiset tuomioistuimet soveltavat perustuslain 12 §:ää ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa, ja korkein oikeus on vapauttanut vastaajia tapauksissa, joissa lausuma oli arvostelua julkisuuden henkilön toiminnasta yleisesti kiinnostavassa asiassa.

Mikä on vanhentumisaika?

Vanhentumisaika riippuu rikoslain 8 luvun mukaisesta enimmäisrangaistuksesta. Tavallinen 9 §:n mukainen kunnianloukkaus, joka on rangaistavissa vain sakolla, vanhenee kahdessa vuodessa, kun taas 10 §:n mukainen törkeä kunnianloukkaus, jonka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, vanhenee viidessä vuodessa. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä sisältää lyhyitä menettelyllisiä määräaikoja, kuten kolmen kuukauden määräajan verkkoviestin lähettäjän tunnistetietojen hankkimiseksi ja 14 päivän määräajan vastineen tai oikaisun vaatimiseksi, mutta nämä ovat menettelyllisiä vaiheita eivätkä syyteoikeuden vanhentumisaikoja.

Miten verkossa tapahtuvaa kunnianloukkausta käsitellään?

Aineelliset säännöt soveltuvat myös verkkoon. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) on teknologianeutraali ja kattaa nimenomaisesti verkkojulkaisemisen määrittelemällä verkkoviestin, verkkojulkaisun ja ohjelman käsitteet, ja se asettaa varsinaisen rikosoikeudellisen vastuun rikoslaissa määritellylle tekijälle tai osalliselle. Kunniaa loukkaava sosiaalisen median julkaisu käsitellään näin ollen suoraan 24 luvun 9 tai 10 §:n nojalla, kuten korkeimman oikeuden sosiaalisen median julkaisua koskeva oikeuskäytäntö vahvistaa. Laki myös edellyttää joukkoviestimille nimetyn vastaavan toimittajan, mahdollistaa tuomioistuimen määräyksen palvelimen ylläpitäjälle luovuttaa verkkoviestin lähettäjän tunnistetiedot, ja mahdollistaa tuomioistuimen määräyksen lopettaa lainvastaisen verkkoviestin levittäminen.

Huomio: Sosiaalisessa mediassa julkaistu kunniaa loukkaava viesti käsitellään rikoslain tavallisten kunnianloukkaussäännösten nojalla, joten yksittäinen käyttäjä, joka julkaisee väärän tai halventavan lausuman, voi olla henkilökohtaisesti vastuussa, ei ainoastaan mediayhtiö.

Miten kunnianloukkauskanne pannaan vireille Suomessa?

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos. 24 luvun 12 §:n nojalla syyttäjä ei yleensä nosta syytettä kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi, vaikkakin valtakunnansyyttäjä voi määrätä syytteen nostettavaksi, jos rikos on tehty joukkoviestimen välityksellä ja erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii. Asiat käsitellään käräjäoikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena, ja asianomistaja liittää tyypillisesti kärsimyksestä johtuvan vahingonkorvausvaateen syytteeseen. Mediasisältöä koskevissa tapauksissa laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä antaa päätösvallan julkisen syytteen nostamisesta valtakunnansyyttäjälle. Tämä on yleistä tietoa Suomen laista, ei oikeudellista neuvontaa yksittäiseen tilanteeseen.